irti

katsoin tyhjin silmin vailla tarkoitusta harmaaseen tihkusateeseen
-hain katseellani sitä nimenomaista harmaata lokkia, joka silloin istu lyhtytolpan nokassa kala suussa, hallavana aamuna harmaana usvassa
kaikki ympärilläni oli samaa tarkoituksetonta, katsoin valkea kättäni, jossa siniset suonet risteilivät ja kynsien valkoista pintaa
-vailla tarkoitusta haistoin kastuneiden vaateiden kuoleman lemun, joka oli imelää ja kiihotti mieltäni
siellä täällä lojui hahmoja mitä eriskummallisemmissa asennoissa
-teloituskuopassa löyhkäsi veri ja kuolema, tyhjät silmät tuijottivat lasittuneena
etsin tuttuja kasvoja, joka puolella oli vain jo lähes luurangoiksi käpertyneitä ruumita
tumista pilvistä satoi suuria verenpunaisia kyyneleitä teloitettujen ylle, taivas hehkui hopeaa ja violettia, kultalangat sirahtelivat, niiden ääni kaikui taivaaseen
-katsoin, en löytänyt tuttuja
näin kuinka jokaisen päälle laskettiin kultakruunu ja sielut nousivat ylös, pois oli tuska, pois oli nöyryytys
leijui itsekin ylöspäin kohti hohtavaa valoa ja sisimpäni täytti jokin uusi tunne,
keveys - olin irti

sanoin

sanoin
- älä vittu säikyttele
saatanan sätky, sanoisit joskus jotain edes avoimesti
-älä vittu kiertele
anna edes joskus päivän paistaa lävitsesi, ajatustesi näkyä, pois päästä ne pimeästä
-älä vittu ummistele
sanoisit joskus rehellisesti, olisit sinä, olisit oma itsesi
-älä vittu joojottele
sanoisit joskus edes ei, et myisi itseäsi kuin halpaa konia markkinoilla
-älä vittu - saatanan - saatana - seiso siinä kuin kuuromykkä ja debiliimbesilli
ottaist elämäsi vastaan, näyttele se rooli joka on sinua varten tehty, sinun roolisi
-älä kuitenkaan koskaan ikinä vitussa kuvittele etten näkisi lävitsesi
vittu

enkeli

On yö ja yön aika
-mielen ote herpoaa
päivän tuskainen nihkeys kirpoaa, kuin kaste aamulla auringon noustessa
-aika on tullut päivä sammuttaa, niin kuin janoon nääntynyt kulkija suun kosteaksi saa
unen raskaat mainingit mielen saavuttaa, kuolema päivästä koittaa
-herään yöhön ihmeelliseen pimeään valoon, jossa kaikki on toisin
yöhön synnyn uudestaan, päivä kummullensa neilikan saa
-siellä, unessa laivat halkovat myrskyaaltoja, siellä hiukset kimmeltää tähtisaatessa
siellä olet sinä armaani, unessa olet minun
-siks ootan mä yötä kuin päivää nousevaa, pimeyttä ja puuduttavaa yötä
sinne kuolemanväsyneen Gabriel saattaa saa
-sinne menen mielelläni, kuolen arjen askareista, siellä ole sinä - enkeli
ei sinne tunkeudu valveen raskaat pilvet, ei päivän ahdistus hiuksissa liehu
-siellä valve on kuollut, sinne, sinne on mun kaipuuni,
siellä olet sinä - enkeli

Yö

heräsin kello 3.24
- tuijotin pimeään
tajusin heti kaiken
- katsoin ikkunasta pimeään
kylmä tähti loisti yksinäisenä mustalla taivaalla
- tajusin heti kaiken
kraana kohisi kuin koski
-join lasillisen
yksinäisyys painoi päätäni pimeään
-tajusin heti kaiken
hamusin tummaa makuuhuoneen oviaukkoa
-unilääkepurkin kierrekorkki kirskahti ilkeästi
halusin vain vaipua pimeään
-en halunnut tajuta kaikkea
odotusta
-valve armahti
olin toisessa todellisuudessa
-kylmä tähti loisti yksinäisenä
sitä ei nähnyt kukaan
-oliko se yleensä olemassa

Lähtemisen sietämätön tuska ja keveys

lähdin
-luovuin taas kerran
niin kuin olin tehnyt jo monta kertaa
-niin monta kuin pimeällä taivaalla on tähtiä
katselin seinässä olevaa murtumaa
-en osannut itkeä
en osannut nauraa
-luopuminen on työni
rakkaus on toiveuni
-läheisyys ja totuus on unelmani
olen vain olemassa
-en tiedä ketä varten
kuka rakastaa lähtijää
-on helpompi unohtaa
eihän sitä ollutkaan

ei rakkautta
- ei todellista puhdasta avoimuutta
ei minua
-ei sinua
on vain lähteminen
-luopuminen
ja lähtemisen sietämätön tuska ja keveys

On hyvä tietää

On hyvä tietää
On hyvä tietää, että jonain päivänä olet kuollut. Jonain hetkenä sinua ei enää ole. Ei ole enää kasvoja - ei käsiä - ei ääniä - ei edes tyhjyyttä. Ei muistojen muistoa - ei kaipuuta - ei pimeää valoa - ei niitä jotka olivat vierelläsi - ne ovat kadonneet - kadonneet niin etteivät koskaan palaa, ei edes silloin, kun universumi on hitaasti nääntynyt olemattomiin, eihän sitä ollutkaan - on hyvä tietää - on vain sanoja mutta ei korvia jotka ne kuulisivat, siksi vaikka olet kuin hylätty mätä omena, voit elää eräänä päivänä - tänään, jolloin vielä kaikki on palaava mieleen, se tietty hautajaispäivä, jolloin enkelit lensivät kappelista, mutta mikään ei tullut helpommaksi ymmärtää, voit vain elää tätä hetkeä - ihmisenä ja kuolet vapaaehtoisena - elämästä ja antaudut rakkaudelle, tämä on unen salaisuus. Uni ja Kuolema kuin veljekset, siksi mitä enemmän ajattelet kuolemaa sanot; oi yö rakas, oi poikani, tyttäreni yö. rakas unessa voit kunnioittaa itseäsi, unta on elämäsi, aamunnoususta illan hämärään ja yön tummaan pimeyteen kaikki on unta, ei ollut hetken kuin minä Sinussa

On hyvä sanoa - olen ihminen ja minulla on ihmisen luonto,
myös minä voin sylkeä päin kasvoja,
myös minä voin armahtaa,
myös minä voin antaa anteeksi.

Kukaan ei ole ketään toista,
parempi,
ei huonompi,
kukaan ei muutu,
kuin,
muuttamalla omaa itseään,
omia ajatuksiaan,
rakastamalla itseään - ja antaa sen virrata,
saavuttaa meri ja vajota siihen mereen,
jossa asuu kaikkeus,
kaikkeuden meri,
on kaikille avoin,
siellä ei ole kukaan toinen toistaan parempi,
siellä kaikki ovat yhtä.

ennen ja nyt

lähtiessä ei ollut vaikeaa
- tiesin minua odotetaan
rakkaus asui sydämmessä
- se lepatti kauniilla liekillä
tullessa rakkaus sai täyttymyksen
- oli helppo olla
elämä antoi parastaan
- olin vain pelkkä suhde
nyt
- mustunut sydän kuin naakka
rääkäisee tuskan huudon herätessäni
- selatessani matkoja
huomaan olevani yksin
- menessäni työhön
huomaan olevani yksin
- puhuessani seinät kuuntelevat tarkkaavaisesti
katsoessani
- väistyy katse
syyllisyydestä ja häpeästä turhasta
- ennen uskoin tulevaan ja tähän hetkeen
nyt olen myynyt uskoni
- olen maaton
olen orpo
- maailmassa
jossa aurinko heikosti valaisee laskevilla säteillään
- olen tiellä
sinne missä rakkaus elää
- sinne missä suru on pois

ajattelin

vuosia myöhemmin
- en kyennyt enää sanomaan mitään
ajattelin äänettömästi kuin metsä huokaa
- en tiennyt mitään sanoa
kun minulta kysyttiin kuka olen
- olin unohtanut
en muistanut kuin hiekkalaatikon ja tinasotilaat
- osoitteen olin unohtanut
oliko sitä ollutkaan
- ajattelin
synnyin yksin harmaan vaatteen alle
- ajattelin
ajatus takertui käteeni

jälleen päätös

olin päättänyt repiä pääni irti
- sinä helmikuisena päivänä
jolloin oli kulunut vuosi siitä
- kun olin kuollut
juhlan kunniaksi ottaisin pullon kuohuviiniä
- nauraisin vielä kerran tyhjyyteen
päästäisin ilmoille huudon
- jota kukaan ei kuulisi
taivaalla ei olisi enää nousuja ja laskuja
- ei punertavaa aurinkoa
vain musta tummunut metsä
- sekin kuollut
viimeinen varis putoaa puusta

Rakkaus kuoli

kasteisella niityllä
- vapahtaja itkee verikyyneleitä
hyvästi elämä
- hyvästi usko
ei ollutkaan mitään
- saavuttamaton kaipuu repii sielun riekaleiksi
täyttymätön elämä
- oksennan mielikuvissani maailman ihmisten päälle
revennyt sielu
- revennyt ruumis
tyhjä ontto pää
- rakkauden kuolema
eihän sitä ollutkaan kuin mielikuvissani
- yksinäisyys on totta kuin suuri valhe
ihmettelen miksi herään tähän tunteettomaan maailmaan
- viha ja ahneus leikkivät kuin saatanan pedot
sinusta ne eivät välitä
- olet vain tomua ja riistaa
olet vain elämän julmaa pilaa

Herään kesken unien

- paniikki
kissa haluaa syödä
- yö on sysimusta
lasi tippuu lattialle
- sinisen keltainen salama
hame heilahtaa
- joku särkyy
kuuluu ääniä
- patterit sihisevät kuin käärmeet
tuskin tulee aamu
- tuskin enää ilta
silmät tottuvat sysipimeään
- taas välähtää
vesijohto suhisee
- varjot elävät
katulamppu on saanut uuden päähineen
- otan kaksi unitablettia
suunnistan makuuhuoneeseen
- kissa syö
vedän peiton korviini ja odotan
- ohimossa suhahtaa
vaivun uneen
- katson ikkunasta nukkuvaa ruumistani
tajuan olevani ulkopuolella
- sisällä katosta tippuu vettä
en pääse sisään
- tajuan olevani kuollut
nousen istumaan lakana märkänä
- otan vielä rauhoittavan
kello on jo neljä
- otan vielä yhden
herään toiseen maailmaan

Ruumis, puhe ja mieli

On oikein hyvä, jos voit auttaa muita,
mutta ellet voi,
älä ainakaan vahingoita heitä.

( Dalai-Lama )

Tunnustus

Tunnustusalttiudessani sanon - totuuden - kaikki on minun,
sillä nyt tunnustan koko sieluni synkän tummuuden.

Aito persoonallisuuteni on vihaa ja katkeruutta,
kateutta ja ahneutta.

Niin, siinä se on.

Älä vaan sano, että tiesit sen.

Minun saamani elämä on minun,
muiden elämä on minulta pois.

Muiden onni ja rahat on minulta pois.

Muita ei tarvita - toivoisin ydinsotaa,
joka lakaisisi muut pois häiritsemästä itse itseäni,
sillä he ottavat minulta pois sen mikä minulle kuuluisi.

Katselisin kuvaani peilistä ja potkisin senkin rikki muistuttamasta edes itsestäni,
sillä pelkään,
että peilikuvanikin olisi minulta pois.

Kun aika on poissa

Kun aika on poissa, kaikki ongelmasi häviävät läsnä olevassa hetkessä. Kärsimys edellyttää ajan olemassaoloa. Se ei elä läsnä olevassa hetkessä. Läsnä oleva hetki on hetki menneisyyden ja tulevaisuuden välissä - siinä on ikuisuus elementti.

Ajasta vapautuminen merkitsee, ettet psykologisesti enää tarvitse menneisyyttä muodostaessasi kuvaa itsestäsi ja tulevaisuutta tuomaan täyttymystä. Olet vain se mikä olet hetkien välissä - olet vapaa ja avoin, kuolet menneelle ja annat raskaan aikaan sidotun itsesi ja sinusta tulee omaehtoinen SINÄ eli "minä" Voit katsoa itseäsi ulkopuolelta ja ymmärrät asioita - enää sinun ei tarvitse tuntea paniikkia - sillä, et ole eilisessä etkä tulevaisuudessa vain siinä välissä, jossa voit kokea turvan. Ei ole olemassa kuin tämä hetki - kaikki muu on vain illuusiota - tämä hetki on elämän polttopiste.

Sellainen ihminen joka elää tätä hetkeä tuntee myös vastuunsa - hän pohjaa tietonsa kokemukseen ja rakentaa tulevaisuutensa "tässä ja nyt" - hän ei halua olla taakkana muille - hän on luotettava - avoin - läpinäkyvä.

Hän saa usein kärsiä tästä mutta, kun hän on kasvanut sisäisesti tietoisuuteen -"ainoa mitä voimme tarjota toisille ja Jumalalle on avoimuutemme.

Ole siis avoin ja katso mitä tapahtuu.

Kaikki on suurta

Kaikki on suurta. Kuinka niin? "Se, joka tekee pienet asiat niin kuin ne olisivat suuria, on myös tekevä suuret asiat niin kuin ne olisivat pieniä"(Pascal) Tämän mukaan kaikki on suurta - mutta myös pientä siinä mielessä , ettei se jätä pöyhkeilylle sijaa, jos ihmistä tarkastellaan tekojen työkaluna.

Aion siis uskoa sopusointuun ja aion tehdä jotain pientä hyvin.

Aion alkaa rakastamaan jokaista raitista päivää

En ollut juonut muutamaan kuukauteen ja mieleni ei edes erityisemmin tehnyt alkoholia. Sitten kuitenkin tapasin mukavan ihmisen ja ikään kuin olisin ottanut tästä mukavuudesta enemmän irti - join.

Join lopulta kuin pesusieni - mikään juomatavassani ei olut muuttunut. Nyt kauhea olo ja pettymys. Tiedän etten tarvitse alkoholia - miksi sitä myydään? Miksi se on niin "hienoa"? Miksi se on nostettu jalustalle? Miksi ilo ilman viinaa on teeskentelyä?

Raittius on hienoa riippumattomuutta - se antaa joka päivä jotain, vaikka paikkoja kolottaisikin.

Alkoholismi on todella paha sairaus - se on vienyt monta ystävääni ja toisaalta raitistelu on vienyt ystäviä. Selvää ihmistä - juomatonta ihmistä katsotaan kuin kummajaista - vai onko tämä vain oma mielikuvani.

Aion edetä kuitenkin otsikon mukaisesti - tänään se on vaikeaa mutta tämä on taas ensimmäinen päivä - ensimmäisiäkin päiviä tarvitaan - olkoon huominenkin ensimmäinen.

Aion tulla lujaksi

Aion tulla lujaksi. Se olkoon päämääräni - aion tulla lujaksi ja valvoa ainaskin kahteentoista.

Mä aion kirjoittaa nyt aika pahasta asiasta nimittäin kuolemasta - mutta laiskuuttani kopion sen toisesta blogistani.

Siis;

On hyvä tietää, että jonain päivänä olet kuollut. Jonain hetkenä sinua ei enää ole. Ei ole enää kasvoja - ei käsiä - ei ääniä - ei edes tyhjyyttä. Ei muistojen muistoa - ei kaipuuta - ei pimeää valoa - ei niitä jotka olivat vierelläsi - ne ovat kadonneet - kadonneet niin etteivät koskaan palaa, ei edes silloin, kun universumi on hitaasti nääntynyt olemattomiin, eihän sitä ollutkaan - on hyvä tietää - on vain sanoja mutta ei korvia jotka ne kuulisivat, siksi vaikka olet kuin hylätty mätä omena, voit elää eräänä päivänä - tänään, jolloin vielä kaikki on palaava mieleen, se tietty hautajaispäivä, jolloin enkelit lensivät kappelista, mutta mikään ei tullut helpommaksi ymmärtää, voit vain elää tätä hetkeä - ihmisenä ja kuolet vapaaehtoisena - elämästä ja antaudut rakkaudelle, tämä on unen salaisuus. Uni ja Kuolema kuin veljekset, siksi mitä enemmän ajattelet kuolemaa sanot; oi yö rakas, oi poikani, tyttäreni yö. rakas unessa voit kunnioittaa itseäsi, unta on elämäsi, aamunnoususta illan hämärään ja yön tummaan pimeyteen kaikki on unta, ei ollut hetken kuin minä Sinussa

Aion tulla lujaksi mutta pysyä pehmeänä - aion myös olla kova mutta joustaa jotten katkeaisi. Lopuksi aion mennä aatussalullaamaan ( nukkumaan ) goon night

Vitutus voimavarana

Uutiset - jo saatana seitsemättä kertaa samaa sontaa. Lähden duuniin - autossa raikuu uutiset - taas samaa sontaa. Ei yhtään uutisen arvoista asiaa. Luen NYT liitteen - ÖKY talojen myyntihintoja - helvetti elokuvaohjaaja Bergmannin huvilan saa ruotsista halvemmalla kuin saastaiseen Suomenlahteen antava näkymä betonihirvityksessä Suomessa, jossa arkkitehti on vääntänyt väkisin lasista ja betonista mitä eriskummallisempia oivalluksiaan - ilmeisesti täysin hallusigeenisessa tilassa - suhteellisuus on tipotiessään.

Yksinkertaisesti siis vituttaa jälleen kerran - mennä duuniin, jossa kukaan ei tiedä miksi tekee ja mitä, jos aivan tikulla kaivetaan.

Voiko tämän hirveän voimavarojen tuhlaamisen kääntää positiiviseksi - ehkä alan rukoilemaan sen sijaan, että suoraan taistelisin kiusaajaa vastaa? Kohottaisin siis katseen ylöspäin - kuten blogin otsikossa - ja kun rukous täyttää koko olemukseni - ei jää enää tilaa pahansuopuudelle ja kateudelle - ahneus pakenee...

Haluan siis yhtyä jumalaan - ja näin petän saatanan, koska siinä kontekstissa hänen solvauksensa menee ohi - hän ei käy taistelua omalla maaperällään.

saan kiinni hyvistä ajatuksista - voin antaa anteeksi - taas vähäksi aikaa.

kaikki on energiaa ja riippuu siitä mihin ja miten sen käytämme - onko se meille pahasta vai hyväksi.

Todennäköisesti huomenna olen jälleen vitutuksen vallassa. Palaan voimavaratematiikkaan - yhä uudelleen ja uudelleen, jos en sitten jostain syystä lakka haluamasta mitään ja vapaudu kärsimyksistä.