Vitutus voimavarana

Uutiset - jo saatana seitsemättä kertaa samaa sontaa. Lähden duuniin - autossa raikuu uutiset - taas samaa sontaa. Ei yhtään uutisen arvoista asiaa. Luen NYT liitteen - ÖKY talojen myyntihintoja - helvetti elokuvaohjaaja Bergmannin huvilan saa ruotsista halvemmalla kuin saastaiseen Suomenlahteen antava näkymä betonihirvityksessä Suomessa, jossa arkkitehti on vääntänyt väkisin lasista ja betonista mitä eriskummallisempia oivalluksiaan - ilmeisesti täysin hallusigeenisessa tilassa - suhteellisuus on tipotiessään.

Yksinkertaisesti siis vituttaa jälleen kerran - mennä duuniin, jossa kukaan ei tiedä miksi tekee ja mitä, jos aivan tikulla kaivetaan.

Voiko tämän hirveän voimavarojen tuhlaamisen kääntää positiiviseksi - ehkä alan rukoilemaan sen sijaan, että suoraan taistelisin kiusaajaa vastaa? Kohottaisin siis katseen ylöspäin - kuten blogin otsikossa - ja kun rukous täyttää koko olemukseni - ei jää enää tilaa pahansuopuudelle ja kateudelle - ahneus pakenee...

Haluan siis yhtyä jumalaan - ja näin petän saatanan, koska siinä kontekstissa hänen solvauksensa menee ohi - hän ei käy taistelua omalla maaperällään.

saan kiinni hyvistä ajatuksista - voin antaa anteeksi - taas vähäksi aikaa.

kaikki on energiaa ja riippuu siitä mihin ja miten sen käytämme - onko se meille pahasta vai hyväksi.

Todennäköisesti huomenna olen jälleen vitutuksen vallassa. Palaan voimavaratematiikkaan - yhä uudelleen ja uudelleen, jos en sitten jostain syystä lakka haluamasta mitään ja vapaudu kärsimyksistä.