On hyvä tietää

On hyvä tietää
On hyvä tietää, että jonain päivänä olet kuollut. Jonain hetkenä sinua ei enää ole. Ei ole enää kasvoja - ei käsiä - ei ääniä - ei edes tyhjyyttä. Ei muistojen muistoa - ei kaipuuta - ei pimeää valoa - ei niitä jotka olivat vierelläsi - ne ovat kadonneet - kadonneet niin etteivät koskaan palaa, ei edes silloin, kun universumi on hitaasti nääntynyt olemattomiin, eihän sitä ollutkaan - on hyvä tietää - on vain sanoja mutta ei korvia jotka ne kuulisivat, siksi vaikka olet kuin hylätty mätä omena, voit elää eräänä päivänä - tänään, jolloin vielä kaikki on palaava mieleen, se tietty hautajaispäivä, jolloin enkelit lensivät kappelista, mutta mikään ei tullut helpommaksi ymmärtää, voit vain elää tätä hetkeä - ihmisenä ja kuolet vapaaehtoisena - elämästä ja antaudut rakkaudelle, tämä on unen salaisuus. Uni ja Kuolema kuin veljekset, siksi mitä enemmän ajattelet kuolemaa sanot; oi yö rakas, oi poikani, tyttäreni yö. rakas unessa voit kunnioittaa itseäsi, unta on elämäsi, aamunnoususta illan hämärään ja yön tummaan pimeyteen kaikki on unta, ei ollut hetken kuin minä Sinussa

On hyvä sanoa - olen ihminen ja minulla on ihmisen luonto,
myös minä voin sylkeä päin kasvoja,
myös minä voin armahtaa,
myös minä voin antaa anteeksi.

Kukaan ei ole ketään toista,
parempi,
ei huonompi,
kukaan ei muutu,
kuin,
muuttamalla omaa itseään,
omia ajatuksiaan,
rakastamalla itseään - ja antaa sen virrata,
saavuttaa meri ja vajota siihen mereen,
jossa asuu kaikkeus,
kaikkeuden meri,
on kaikille avoin,
siellä ei ole kukaan toinen toistaan parempi,
siellä kaikki ovat yhtä.

ennen ja nyt

lähtiessä ei ollut vaikeaa
- tiesin minua odotetaan
rakkaus asui sydämmessä
- se lepatti kauniilla liekillä
tullessa rakkaus sai täyttymyksen
- oli helppo olla
elämä antoi parastaan
- olin vain pelkkä suhde
nyt
- mustunut sydän kuin naakka
rääkäisee tuskan huudon herätessäni
- selatessani matkoja
huomaan olevani yksin
- menessäni työhön
huomaan olevani yksin
- puhuessani seinät kuuntelevat tarkkaavaisesti
katsoessani
- väistyy katse
syyllisyydestä ja häpeästä turhasta
- ennen uskoin tulevaan ja tähän hetkeen
nyt olen myynyt uskoni
- olen maaton
olen orpo
- maailmassa
jossa aurinko heikosti valaisee laskevilla säteillään
- olen tiellä
sinne missä rakkaus elää
- sinne missä suru on pois

ajattelin

vuosia myöhemmin
- en kyennyt enää sanomaan mitään
ajattelin äänettömästi kuin metsä huokaa
- en tiennyt mitään sanoa
kun minulta kysyttiin kuka olen
- olin unohtanut
en muistanut kuin hiekkalaatikon ja tinasotilaat
- osoitteen olin unohtanut
oliko sitä ollutkaan
- ajattelin
synnyin yksin harmaan vaatteen alle
- ajattelin
ajatus takertui käteeni

jälleen päätös

olin päättänyt repiä pääni irti
- sinä helmikuisena päivänä
jolloin oli kulunut vuosi siitä
- kun olin kuollut
juhlan kunniaksi ottaisin pullon kuohuviiniä
- nauraisin vielä kerran tyhjyyteen
päästäisin ilmoille huudon
- jota kukaan ei kuulisi
taivaalla ei olisi enää nousuja ja laskuja
- ei punertavaa aurinkoa
vain musta tummunut metsä
- sekin kuollut
viimeinen varis putoaa puusta

Rakkaus kuoli

kasteisella niityllä
- vapahtaja itkee verikyyneleitä
hyvästi elämä
- hyvästi usko
ei ollutkaan mitään
- saavuttamaton kaipuu repii sielun riekaleiksi
täyttymätön elämä
- oksennan mielikuvissani maailman ihmisten päälle
revennyt sielu
- revennyt ruumis
tyhjä ontto pää
- rakkauden kuolema
eihän sitä ollutkaan kuin mielikuvissani
- yksinäisyys on totta kuin suuri valhe
ihmettelen miksi herään tähän tunteettomaan maailmaan
- viha ja ahneus leikkivät kuin saatanan pedot
sinusta ne eivät välitä
- olet vain tomua ja riistaa
olet vain elämän julmaa pilaa

Herään kesken unien

- paniikki
kissa haluaa syödä
- yö on sysimusta
lasi tippuu lattialle
- sinisen keltainen salama
hame heilahtaa
- joku särkyy
kuuluu ääniä
- patterit sihisevät kuin käärmeet
tuskin tulee aamu
- tuskin enää ilta
silmät tottuvat sysipimeään
- taas välähtää
vesijohto suhisee
- varjot elävät
katulamppu on saanut uuden päähineen
- otan kaksi unitablettia
suunnistan makuuhuoneeseen
- kissa syö
vedän peiton korviini ja odotan
- ohimossa suhahtaa
vaivun uneen
- katson ikkunasta nukkuvaa ruumistani
tajuan olevani ulkopuolella
- sisällä katosta tippuu vettä
en pääse sisään
- tajuan olevani kuollut
nousen istumaan lakana märkänä
- otan vielä rauhoittavan
kello on jo neljä
- otan vielä yhden
herään toiseen maailmaan

Ruumis, puhe ja mieli

On oikein hyvä, jos voit auttaa muita,
mutta ellet voi,
älä ainakaan vahingoita heitä.

( Dalai-Lama )

Tunnustus

Tunnustusalttiudessani sanon - totuuden - kaikki on minun,
sillä nyt tunnustan koko sieluni synkän tummuuden.

Aito persoonallisuuteni on vihaa ja katkeruutta,
kateutta ja ahneutta.

Niin, siinä se on.

Älä vaan sano, että tiesit sen.

Minun saamani elämä on minun,
muiden elämä on minulta pois.

Muiden onni ja rahat on minulta pois.

Muita ei tarvita - toivoisin ydinsotaa,
joka lakaisisi muut pois häiritsemästä itse itseäni,
sillä he ottavat minulta pois sen mikä minulle kuuluisi.

Katselisin kuvaani peilistä ja potkisin senkin rikki muistuttamasta edes itsestäni,
sillä pelkään,
että peilikuvanikin olisi minulta pois.