Kun aika on poissa

Kun aika on poissa, kaikki ongelmasi häviävät läsnä olevassa hetkessä. Kärsimys edellyttää ajan olemassaoloa. Se ei elä läsnä olevassa hetkessä. Läsnä oleva hetki on hetki menneisyyden ja tulevaisuuden välissä - siinä on ikuisuus elementti.

Ajasta vapautuminen merkitsee, ettet psykologisesti enää tarvitse menneisyyttä muodostaessasi kuvaa itsestäsi ja tulevaisuutta tuomaan täyttymystä. Olet vain se mikä olet hetkien välissä - olet vapaa ja avoin, kuolet menneelle ja annat raskaan aikaan sidotun itsesi ja sinusta tulee omaehtoinen SINÄ eli "minä" Voit katsoa itseäsi ulkopuolelta ja ymmärrät asioita - enää sinun ei tarvitse tuntea paniikkia - sillä, et ole eilisessä etkä tulevaisuudessa vain siinä välissä, jossa voit kokea turvan. Ei ole olemassa kuin tämä hetki - kaikki muu on vain illuusiota - tämä hetki on elämän polttopiste.

Sellainen ihminen joka elää tätä hetkeä tuntee myös vastuunsa - hän pohjaa tietonsa kokemukseen ja rakentaa tulevaisuutensa "tässä ja nyt" - hän ei halua olla taakkana muille - hän on luotettava - avoin - läpinäkyvä.

Hän saa usein kärsiä tästä mutta, kun hän on kasvanut sisäisesti tietoisuuteen -"ainoa mitä voimme tarjota toisille ja Jumalalle on avoimuutemme.

Ole siis avoin ja katso mitä tapahtuu.

Kaikki on suurta

Kaikki on suurta. Kuinka niin? "Se, joka tekee pienet asiat niin kuin ne olisivat suuria, on myös tekevä suuret asiat niin kuin ne olisivat pieniä"(Pascal) Tämän mukaan kaikki on suurta - mutta myös pientä siinä mielessä , ettei se jätä pöyhkeilylle sijaa, jos ihmistä tarkastellaan tekojen työkaluna.

Aion siis uskoa sopusointuun ja aion tehdä jotain pientä hyvin.

Aion alkaa rakastamaan jokaista raitista päivää

En ollut juonut muutamaan kuukauteen ja mieleni ei edes erityisemmin tehnyt alkoholia. Sitten kuitenkin tapasin mukavan ihmisen ja ikään kuin olisin ottanut tästä mukavuudesta enemmän irti - join.

Join lopulta kuin pesusieni - mikään juomatavassani ei olut muuttunut. Nyt kauhea olo ja pettymys. Tiedän etten tarvitse alkoholia - miksi sitä myydään? Miksi se on niin "hienoa"? Miksi se on nostettu jalustalle? Miksi ilo ilman viinaa on teeskentelyä?

Raittius on hienoa riippumattomuutta - se antaa joka päivä jotain, vaikka paikkoja kolottaisikin.

Alkoholismi on todella paha sairaus - se on vienyt monta ystävääni ja toisaalta raitistelu on vienyt ystäviä. Selvää ihmistä - juomatonta ihmistä katsotaan kuin kummajaista - vai onko tämä vain oma mielikuvani.

Aion edetä kuitenkin otsikon mukaisesti - tänään se on vaikeaa mutta tämä on taas ensimmäinen päivä - ensimmäisiäkin päiviä tarvitaan - olkoon huominenkin ensimmäinen.

Aion tulla lujaksi

Aion tulla lujaksi. Se olkoon päämääräni - aion tulla lujaksi ja valvoa ainaskin kahteentoista.

Mä aion kirjoittaa nyt aika pahasta asiasta nimittäin kuolemasta - mutta laiskuuttani kopion sen toisesta blogistani.

Siis;

On hyvä tietää, että jonain päivänä olet kuollut. Jonain hetkenä sinua ei enää ole. Ei ole enää kasvoja - ei käsiä - ei ääniä - ei edes tyhjyyttä. Ei muistojen muistoa - ei kaipuuta - ei pimeää valoa - ei niitä jotka olivat vierelläsi - ne ovat kadonneet - kadonneet niin etteivät koskaan palaa, ei edes silloin, kun universumi on hitaasti nääntynyt olemattomiin, eihän sitä ollutkaan - on hyvä tietää - on vain sanoja mutta ei korvia jotka ne kuulisivat, siksi vaikka olet kuin hylätty mätä omena, voit elää eräänä päivänä - tänään, jolloin vielä kaikki on palaava mieleen, se tietty hautajaispäivä, jolloin enkelit lensivät kappelista, mutta mikään ei tullut helpommaksi ymmärtää, voit vain elää tätä hetkeä - ihmisenä ja kuolet vapaaehtoisena - elämästä ja antaudut rakkaudelle, tämä on unen salaisuus. Uni ja Kuolema kuin veljekset, siksi mitä enemmän ajattelet kuolemaa sanot; oi yö rakas, oi poikani, tyttäreni yö. rakas unessa voit kunnioittaa itseäsi, unta on elämäsi, aamunnoususta illan hämärään ja yön tummaan pimeyteen kaikki on unta, ei ollut hetken kuin minä Sinussa

Aion tulla lujaksi mutta pysyä pehmeänä - aion myös olla kova mutta joustaa jotten katkeaisi. Lopuksi aion mennä aatussalullaamaan ( nukkumaan ) goon night

Vitutus voimavarana

Uutiset - jo saatana seitsemättä kertaa samaa sontaa. Lähden duuniin - autossa raikuu uutiset - taas samaa sontaa. Ei yhtään uutisen arvoista asiaa. Luen NYT liitteen - ÖKY talojen myyntihintoja - helvetti elokuvaohjaaja Bergmannin huvilan saa ruotsista halvemmalla kuin saastaiseen Suomenlahteen antava näkymä betonihirvityksessä Suomessa, jossa arkkitehti on vääntänyt väkisin lasista ja betonista mitä eriskummallisempia oivalluksiaan - ilmeisesti täysin hallusigeenisessa tilassa - suhteellisuus on tipotiessään.

Yksinkertaisesti siis vituttaa jälleen kerran - mennä duuniin, jossa kukaan ei tiedä miksi tekee ja mitä, jos aivan tikulla kaivetaan.

Voiko tämän hirveän voimavarojen tuhlaamisen kääntää positiiviseksi - ehkä alan rukoilemaan sen sijaan, että suoraan taistelisin kiusaajaa vastaa? Kohottaisin siis katseen ylöspäin - kuten blogin otsikossa - ja kun rukous täyttää koko olemukseni - ei jää enää tilaa pahansuopuudelle ja kateudelle - ahneus pakenee...

Haluan siis yhtyä jumalaan - ja näin petän saatanan, koska siinä kontekstissa hänen solvauksensa menee ohi - hän ei käy taistelua omalla maaperällään.

saan kiinni hyvistä ajatuksista - voin antaa anteeksi - taas vähäksi aikaa.

kaikki on energiaa ja riippuu siitä mihin ja miten sen käytämme - onko se meille pahasta vai hyväksi.

Todennäköisesti huomenna olen jälleen vitutuksen vallassa. Palaan voimavaratematiikkaan - yhä uudelleen ja uudelleen, jos en sitten jostain syystä lakka haluamasta mitään ja vapaudu kärsimyksistä.