katsoin tyhjin silmin vailla tarkoitusta harmaaseen tihkusateeseen
-hain katseellani sitä nimenomaista harmaata lokkia, joka silloin istu lyhtytolpan nokassa kala suussa, hallavana aamuna harmaana usvassa
kaikki ympärilläni oli samaa tarkoituksetonta, katsoin valkea kättäni, jossa siniset suonet risteilivät ja kynsien valkoista pintaa
-vailla tarkoitusta haistoin kastuneiden vaateiden kuoleman lemun, joka oli imelää ja kiihotti mieltäni
siellä täällä lojui hahmoja mitä eriskummallisemmissa asennoissa
-teloituskuopassa löyhkäsi veri ja kuolema, tyhjät silmät tuijottivat lasittuneena
etsin tuttuja kasvoja, joka puolella oli vain jo lähes luurangoiksi käpertyneitä ruumita
tumista pilvistä satoi suuria verenpunaisia kyyneleitä teloitettujen ylle, taivas hehkui hopeaa ja violettia, kultalangat sirahtelivat, niiden ääni kaikui taivaaseen
-katsoin, en löytänyt tuttuja
näin kuinka jokaisen päälle laskettiin kultakruunu ja sielut nousivat ylös, pois oli tuska, pois oli nöyryytys
leijui itsekin ylöspäin kohti hohtavaa valoa ja sisimpäni täytti jokin uusi tunne,
keveys - olin irti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti