En ollut juonut muutamaan kuukauteen ja mieleni ei edes erityisemmin tehnyt alkoholia. Sitten kuitenkin tapasin mukavan ihmisen ja ikään kuin olisin ottanut tästä mukavuudesta enemmän irti - join.
Join lopulta kuin pesusieni - mikään juomatavassani ei olut muuttunut. Nyt kauhea olo ja pettymys. Tiedän etten tarvitse alkoholia - miksi sitä myydään? Miksi se on niin "hienoa"? Miksi se on nostettu jalustalle? Miksi ilo ilman viinaa on teeskentelyä?
Raittius on hienoa riippumattomuutta - se antaa joka päivä jotain, vaikka paikkoja kolottaisikin.
Alkoholismi on todella paha sairaus - se on vienyt monta ystävääni ja toisaalta raitistelu on vienyt ystäviä. Selvää ihmistä - juomatonta ihmistä katsotaan kuin kummajaista - vai onko tämä vain oma mielikuvani.
Aion edetä kuitenkin otsikon mukaisesti - tänään se on vaikeaa mutta tämä on taas ensimmäinen päivä - ensimmäisiäkin päiviä tarvitaan - olkoon huominenkin ensimmäinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti